lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hiomista ja pyöristystä, hiomista ja pyöristystä

Alun huippuhienoilta tuntuneiden työtehtävien jälkeen ohjelmassa on ollut enemmän tavallista puurtamista. Listoitusta, reunojen pyöristystä ja hiomista, hiomista, hiomista, välillä lakkaamista ja sitten taas hiomista. Välillä on myös ollut päiviä, jolloin tehtäviä on ollut liian vähän ja on tuntunut varsin turhauttavalta tappaa aikaa verstaalla. Olen tottunut vähän rivakampaan työtahtiin ja huomaan ärsyyntyväni, jos työpäivä ei tunnu tehokkaalta ja hyödylliseltä. En kestä turhaa odottelua, se on ajan haaskausta.  Seuraavassa kuvakoostetta viimeisten puolentoista viikon työtehtävistä. Reunalistoitin käsipelillä nipun ovia. Ovien reunoihin sipaistaan aina kaksi kerrosta kontaktiliimaa, koska huokoinen levy imee sitä paljon ja listoihin yksi. Annetaan kuivua noin viisi minuuttia, kunnes liima ei enää tartu käsiin koskettaessa. Nauha paikoilleen ja ajellaan rullalla yli, jotta kiinnittyy tasaisesti. Ylimääräiset listan päät katkaistaan leikkurilla ja sen jälkeen reunat tasoitetaan käsijyrsimellä, jossa on viisteen tekevä terä ja viimeistellään viilalla ja hiekkapaperilla. Melkoinen viilaaminen ja hinkkaaminen näissä on, että kaiken pursunneen liiman saa pois ja reunasta tulee siisti. Jean-Guillaume sanoikin, että asiakkaat eivät tahdo ymmärtää, että tämä on käsityötä ja siksi maksaa niin paljon.    
Reunalistoitusta
   Seuraavassa kuvassa vasemmalla ylhäällä tasot, jotka hioin, pyöristin särmät ja lakkasin. Alhaalla tv-taso MDF:stä, jonka Adrien on valmistanut muuten, mutta minä laittanut laminaatin, joka on kuulemma nanoteknologista materiaalia, joka ei naarmuunnu. Mä olisin ennemmin kaivannut sellaista nanoteknologiaa, että sormenjäljet ei näkyis mustassa pinnassa. Oikealla patterin suojus, MDF:ää myöskin ja saanee jonkun maalin päällensä myöhemmin. Asensin pinnat valmiiseen aukkoon eli sahasin oikean mittaiseksi ja mittasin paikat. Ranskalaiseen tapaan kohdat on huolellisesti merkitty kappaleisiin. Ja jokaisen pinnan sekä aukon reunat olen taas käsin pyöristänyt. Pinnat kiinnitettiin liimalla ja ruuveilla levyn taakse kiinnitettyihin listoihin.     
 
Yritin kysyä, miksi eivät pyöristä särmiä jyrsimellä, että eikö se olisi helpompaa kuin käsin, mutta sain vastaukseksi, että pitäähän ne kumminkin viimeistellä käsin. Veikkaan, että osasyy on se, että käsijyrsimiä on kaksi ja toisessa on valmiina suora terä ja toisessa viistoterä. Näitä molempia käytetään käsin listoitettaessa ja viilutettaessa/laminoitaessa, mitä tehdään todella paljon. Eivät viitsi varmaan vaihtaa pyöristysterää aina tarvittaessa. Ranskalaisilla on myös tapana pyöristää kulmat, joten jos hiekkapaperi haukkaa kulmasta vähän enemmän, ei haittaa. Minä olin alkuun tosi huolissani, tuleeko näistä nyt tarpeeksi tasaisia ja hienoja, mutta ovat tuntuneet tyytyväisiltä ja ilmeisesti käsityön jälki saa vähän näkyäkin. Alla läjä pöytätasoja, jotka olen hionut ja pyöristänyt.    
 
Hauskaa vaihtelua tehtäviin tuli, kun joku halusi MDF-levystä sahattuja pilviä seinäkoristeeksi. Pääsin harjoittelemaan pistosahanäppäryyttä. Pilvet oli valmiiksi piirretty levyyn ilmeisesti jonkin sapluunan kanssa, mutta niitä piti pienentää hieman ja siirtää leikkausviivaa ensin 8 mm sisäänpäin. Minä huolellisesti kiinnitin kappaleen puristimilla, ettei heiluisi sahattaessa, mutta työkavereilla ei kyllä ole tapana tehdä niin.    
MDF-pilviä pistosahalla
   Pistosahahommissa jatkettiin kehitteillä olevan ellipsipöydän kanssa. Täydellisen ellipsin etsimikseksi minulle annettiin tehtäväksi selvittää, miten piirretään ellipsi narun avulla tai muuten käsipelillä. Muistelin, että joskus geometrian tunneilla semmoisia on tullut piirreltyä, mutta täytyi kuitenkin ottaa google avuksi. Ja kyllähän google tiesi kertoa, että tarvitaan kaksi naulaa ja pitemmän akselin mittainen naru. Naulat laitetaan ellipsin polttopisteisiin ja naru nauloihin kiinni ja piirretään.     
Mittaa, suorakulmaa, harppia ja viivoitinta käyttäen piirrettiin lähtökohdat ellipsille eli akselien pituudet ja polttopisteet.
  Harmi, että jäi kuvaamatta se naruviritys. Ei taas työn tohinassa muistanut. Sopivaa narua ei vaan sattunut olemaan. Ensimmäinen, jota koitettiin, osoittautui venyväksi, ja toinen oli vähän turhankin jäykkä ja vaikea solmia. Ihan priiman tasaista jälkeä ei tullut, mutta tasoiteltiin viivaa sahattaessa. Piirsin kaksi pitkähköä ja kapoisaa ellipsiä, josta toinen kelpuutettiin prototyypiksi. Tämä sahattiin irti pistosahalla ja reunat tasoitettiin "täydellisiksi" epäkeskohiomakoneella. Tässä ohjeena oli, että "sinun täytyy tuntea ellipsi, olla se ellipsi". Lievästi sanottuna pelotti, että mitähän tästäkin taas tulee ja näinköhän on niin tasainen ja vakaa käsi, että onnistuu. En ole pitänyt kyseistä vehjettä minään tarkkuustyökaluna varsinkaan reunojen hiomisessa. Pikemminkin aina ennen on varoitettu siitä, että helposti haukkaa reunasta. Vähän Jean-Guillaume näytti alkuun, kuinka pitää toimia ja pikkuisen vielä viimeisteli mun jäljiltä, mutta ei se nyt ihan huonosti mennyt, vaikka arastutti.     
Täällä on muutenkin tapana hioa epäkeskolla MDF-levyjen sahatut reunat ennen maalausta. Minua aina pelottaa, tuleeko niistä suorat sillä käsittelyllä. Ei ole minusta mitenkään itsestäänselvää, että laite pysyy kohtisuorassa reunaa vasten.     Loppuun kuuluu tietysti loppukevennys. Koska täällä on vihdoin kesä eli 30 astetta lämmintä, verstaan miehet innostuivat grillaamaan lounasta. Ja sehän tietysti juhannusviikolle sopi muutenkin. Melkoinen idylli:    
Makkarat paistuu grillissä ja alkupala "Escargots à la lyonnaise" ryömii terassilla
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.