lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hiomista ja pyöristystä, hiomista ja pyöristystä

Alun huippuhienoilta tuntuneiden työtehtävien jälkeen ohjelmassa on ollut enemmän tavallista puurtamista. Listoitusta, reunojen pyöristystä ja hiomista, hiomista, hiomista, välillä lakkaamista ja sitten taas hiomista. Välillä on myös ollut päiviä, jolloin tehtäviä on ollut liian vähän ja on tuntunut varsin turhauttavalta tappaa aikaa verstaalla. Olen tottunut vähän rivakampaan työtahtiin ja huomaan ärsyyntyväni, jos työpäivä ei tunnu tehokkaalta ja hyödylliseltä. En kestä turhaa odottelua, se on ajan haaskausta.  Seuraavassa kuvakoostetta viimeisten puolentoista viikon työtehtävistä. Reunalistoitin käsipelillä nipun ovia. Ovien reunoihin sipaistaan aina kaksi kerrosta kontaktiliimaa, koska huokoinen levy imee sitä paljon ja listoihin yksi. Annetaan kuivua noin viisi minuuttia, kunnes liima ei enää tartu käsiin koskettaessa. Nauha paikoilleen ja ajellaan rullalla yli, jotta kiinnittyy tasaisesti. Ylimääräiset listan päät katkaistaan leikkurilla ja sen jälkeen reunat tasoitetaan käsijyrsimellä, jossa on viisteen tekevä terä ja viimeistellään viilalla ja hiekkapaperilla. Melkoinen viilaaminen ja hinkkaaminen näissä on, että kaiken pursunneen liiman saa pois ja reunasta tulee siisti. Jean-Guillaume sanoikin, että asiakkaat eivät tahdo ymmärtää, että tämä on käsityötä ja siksi maksaa niin paljon.    
Reunalistoitusta
   Seuraavassa kuvassa vasemmalla ylhäällä tasot, jotka hioin, pyöristin särmät ja lakkasin. Alhaalla tv-taso MDF:stä, jonka Adrien on valmistanut muuten, mutta minä laittanut laminaatin, joka on kuulemma nanoteknologista materiaalia, joka ei naarmuunnu. Mä olisin ennemmin kaivannut sellaista nanoteknologiaa, että sormenjäljet ei näkyis mustassa pinnassa. Oikealla patterin suojus, MDF:ää myöskin ja saanee jonkun maalin päällensä myöhemmin. Asensin pinnat valmiiseen aukkoon eli sahasin oikean mittaiseksi ja mittasin paikat. Ranskalaiseen tapaan kohdat on huolellisesti merkitty kappaleisiin. Ja jokaisen pinnan sekä aukon reunat olen taas käsin pyöristänyt. Pinnat kiinnitettiin liimalla ja ruuveilla levyn taakse kiinnitettyihin listoihin.     
 
Yritin kysyä, miksi eivät pyöristä särmiä jyrsimellä, että eikö se olisi helpompaa kuin käsin, mutta sain vastaukseksi, että pitäähän ne kumminkin viimeistellä käsin. Veikkaan, että osasyy on se, että käsijyrsimiä on kaksi ja toisessa on valmiina suora terä ja toisessa viistoterä. Näitä molempia käytetään käsin listoitettaessa ja viilutettaessa/laminoitaessa, mitä tehdään todella paljon. Eivät viitsi varmaan vaihtaa pyöristysterää aina tarvittaessa. Ranskalaisilla on myös tapana pyöristää kulmat, joten jos hiekkapaperi haukkaa kulmasta vähän enemmän, ei haittaa. Minä olin alkuun tosi huolissani, tuleeko näistä nyt tarpeeksi tasaisia ja hienoja, mutta ovat tuntuneet tyytyväisiltä ja ilmeisesti käsityön jälki saa vähän näkyäkin. Alla läjä pöytätasoja, jotka olen hionut ja pyöristänyt.    
 
Hauskaa vaihtelua tehtäviin tuli, kun joku halusi MDF-levystä sahattuja pilviä seinäkoristeeksi. Pääsin harjoittelemaan pistosahanäppäryyttä. Pilvet oli valmiiksi piirretty levyyn ilmeisesti jonkin sapluunan kanssa, mutta niitä piti pienentää hieman ja siirtää leikkausviivaa ensin 8 mm sisäänpäin. Minä huolellisesti kiinnitin kappaleen puristimilla, ettei heiluisi sahattaessa, mutta työkavereilla ei kyllä ole tapana tehdä niin.    
MDF-pilviä pistosahalla
   Pistosahahommissa jatkettiin kehitteillä olevan ellipsipöydän kanssa. Täydellisen ellipsin etsimikseksi minulle annettiin tehtäväksi selvittää, miten piirretään ellipsi narun avulla tai muuten käsipelillä. Muistelin, että joskus geometrian tunneilla semmoisia on tullut piirreltyä, mutta täytyi kuitenkin ottaa google avuksi. Ja kyllähän google tiesi kertoa, että tarvitaan kaksi naulaa ja pitemmän akselin mittainen naru. Naulat laitetaan ellipsin polttopisteisiin ja naru nauloihin kiinni ja piirretään.     
Mittaa, suorakulmaa, harppia ja viivoitinta käyttäen piirrettiin lähtökohdat ellipsille eli akselien pituudet ja polttopisteet.
  Harmi, että jäi kuvaamatta se naruviritys. Ei taas työn tohinassa muistanut. Sopivaa narua ei vaan sattunut olemaan. Ensimmäinen, jota koitettiin, osoittautui venyväksi, ja toinen oli vähän turhankin jäykkä ja vaikea solmia. Ihan priiman tasaista jälkeä ei tullut, mutta tasoiteltiin viivaa sahattaessa. Piirsin kaksi pitkähköä ja kapoisaa ellipsiä, josta toinen kelpuutettiin prototyypiksi. Tämä sahattiin irti pistosahalla ja reunat tasoitettiin "täydellisiksi" epäkeskohiomakoneella. Tässä ohjeena oli, että "sinun täytyy tuntea ellipsi, olla se ellipsi". Lievästi sanottuna pelotti, että mitähän tästäkin taas tulee ja näinköhän on niin tasainen ja vakaa käsi, että onnistuu. En ole pitänyt kyseistä vehjettä minään tarkkuustyökaluna varsinkaan reunojen hiomisessa. Pikemminkin aina ennen on varoitettu siitä, että helposti haukkaa reunasta. Vähän Jean-Guillaume näytti alkuun, kuinka pitää toimia ja pikkuisen vielä viimeisteli mun jäljiltä, mutta ei se nyt ihan huonosti mennyt, vaikka arastutti.     
Täällä on muutenkin tapana hioa epäkeskolla MDF-levyjen sahatut reunat ennen maalausta. Minua aina pelottaa, tuleeko niistä suorat sillä käsittelyllä. Ei ole minusta mitenkään itsestäänselvää, että laite pysyy kohtisuorassa reunaa vasten.     Loppuun kuuluu tietysti loppukevennys. Koska täällä on vihdoin kesä eli 30 astetta lämmintä, verstaan miehet innostuivat grillaamaan lounasta. Ja sehän tietysti juhannusviikolle sopi muutenkin. Melkoinen idylli:    
Makkarat paistuu grillissä ja alkupala "Escargots à la lyonnaise" ryömii terassilla
   

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Fete de la musique

Ranskassa vietetään useissa kaupungeissa, myös Lyonissa, kesäpäivänseisauksen 21.6. kunniaksi musiikkijuhlaa, jossa kuka tahansa voi tuoda musiikkiesityksensä kadulle kaiken kansan nähtäväksi. Ja kyllähän sitä musiikkia joka puolella olikin. Tässä muutamia tunnelmapaloja illan tarjonnasta: 

 

Ja yöllistä kaupunkikuvaa:

Kesäjuhlan kunniaksi myös kesä on saapunut kaupunkiin. Ehkä ranskalaisetkin pikkuhiljaa voivat luopua karvahupputakeistaan. Suomalaiselle täällä sentään on ollut lähes joka päivä t-paitakeli. Hiukan on naurattanut, kun paikalliset ajavat aamulla pyörällä mun ohi hanskat kädessä ja viluisimmilla korvaläppäpipot päässä. Kylmimmillään aamut ovat ehkä olleet noin 14-asteisia. Tämä kesä on ollut kuulemma huonoin ikinä ja kyllähän täällä melko kosteaa onkin ollut, vaikkei Lyonissa sentään tulvia ole ollut kuten pohjoisempana Ranskassa. Korkealla on vesi kuitenkin, ei pääse enää kuivin jaloin Saônen rantaraittia pitkin. Reilu viikko sitten vielä juuri ja juuri pääsi (yläkuva).

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ruoka- sekä muuta kulttuuria

Pari päivää edellisten vieraiden poistumisen jälkeen sain kylään ystäväni, joka tuli viettämään pitkää viikonloppua Lyoniin. Kierreltiin katselemassa kaupunkia, shoppailtiin ja erityisesti perehdyttiin kaupungin ruoka- ja juomatarjontaan. Lyonilaiset perinneruuat ovat suurimmalta osin suomalaiselle eksoottisempia ruhon osia kuten sorkkia, kärsiä ja sisälmyksiä, mutta niitä emme tällä kertaa uskaltaneet nauttia. Lautaselle päätyi helpommin lähestyttäviä antimia kuten kampasimpukoita ja sammakonreisiä.
Sunnuntaina vietin museopäivää. Ammatillisista syistä halusin käydä Musée des Arts décoratifs'issa (kääntyisiköhän tämä taideteollisuusmuseoksi?), jossa on näytteillä mm. puuseppien taidonnäytteitä menneiltä vuosisadoilta, erityisesti 1700-luvulta. Harmikseni näytteillä olevia huonekaluja ei saanut kuvata, mutta museon sivuilla voi käydä ihastelemassa esineitä, vaikkapa taidokkaalla intarsialla koristeltuja lipastoja. Samalla lipulla pääsi myös viereiseen tekstiilimuseoon (Musée des Tissus), joka esittelee erityisesti Lyonin menneisyyttä silkinkutomisen keskuksena. Lisäksi kävin Musée des Beaux-Arts'issa, josta löytyy kuvataidetta antiikin ajoilta nykypäivään. Tässä vähän vanhaa ja uutta, jostain syystä valikoitui ruoka-aineita näihinkin:
Kulttuurista puheenollen voisin tähän poimia muutamia kulttuurieroja, joihin olen törmännyt. Tuttuja jo entuudestaan olivat puheessa viljeltävät kohteliaisuudet, Madameksi puhutteleminen ja teitittely. Asuntolassa kaikki tervehtivät ja miehet pitävät aina ovea auki naisille. Minäkin olen jo niin vanha täti että ratikassa tarjotaan toisinaan paikkaa 😳. Uutena juttuna olen huomannut, että ranskalaiset jammailevat avoimesti musiikin tahtiin ja saattavat kadulla kävellessään laulaa itsekseen. Suomalaiselle tulee tunne, että onkohan lääkitys ihan kohdillaan ;-) Liikennekulttuuri poikkeaa Lyonin eduksi siinä, että pyöräily ja potkulautailu ovat selvästi suositumpia liikkumismuotoja kuin Suomessa. Pyöräkaistaverkko onkin hyvä ja kattava. Aluksi näytti tosi hassulta, kun ihan aikuiset ihmisetkin huristavat potkulaudoilla, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Jakkupuku päälle ja potkiksella töihin. Kyseenalaisempaa liikennekulttuuria edustaa erittäin laajamittainen punaisiapäinkävely. Myös silloin, kun autoja on tulossa!
 
Aiemmin jo kirjoitin ranskalaisista minuuteista. Täällä vallitsee yleisemmin ottaenkin kiireettömyyden tuntu. Itse olen Suomen oloissa toivoton viime tingassa toimija ja perillä aina viimeisellä minuutilla, mutta tässä maailmassa sillä menetelmällä on aina ensimmäisenä paikalla. Toisinaan on pinna meinannut palaa odotellessa. Välillä musta tuntuu, että kävelevätkin korostetun hitaasti. Mutta ranskalainen stressaamattomuus ja hitaat ateriat ovat luultavasti terveydelle paljon parempia kuin suomalainen kiirehtiminen ja tehokkuuden tavoittelu. Tämä on varmaan sitä mindfulnessia 😉

torstai 16. kesäkuuta 2016

Puolivälin ylitys

Äkkiä tämä aika menee. Nyt ollaan jo yli puolen välin tätä vaihtoa. 11 työpäivää takana, 10 edessä. 😳

Ranskan ymmärtäminen on parantunut ainakin puualan sanaston osalta, hionnat, poraamiset ja sahaamiset on jo tuttuja ranskaksi, mutta oma puheen tuottaminen on edelleen aika jäissä. Ei tule kovin mestarillista small talkia vieläkään vaikka sitä(kin) lähdin tavoittelemaan. Sen sijaan onnistun ilmeisesti näyttämään kovin paikalliselta ja helposti lähestyttävältä, sillä harva se päivä multa kysytään neuvoja paikkojen ja oikeiden kulkuvälineiden löytämiseen. (Tai sitten se on se vanha opas-ilme, joka on omaksuttu aikoinaan siinä työtehtävässä toimiessa.) Useasti kyselijät kyllä häipyvät aika äkkiä, kun ilmoitan, että anteeksi, kun mun ranska ei ole kovin hyvä. Mutta kyllä minä ranskaksikin neuvoja annan, koska mulla on yleensä aina kartta mukana ja siitä on helppo näyttää. Ulkomaalaisia turisteja on kiva neuvoa, he ilahtuvat suuresti, kun joku puhuu englantia.

Viime viikon lopulla paljastui viimein, mitä muuta dokumenttia minulta kaivattiin asuntolaan kirjautuessa kuin mukanani olleet opiskelija-asuntosäätiön henkilötietolomake, passi ja kolme passikuvaa. Silloin kysymys oli, että eikö ole muita papereita. Eräänä iltana olin menossa ulos, kun vastaanoton rouva huusi perääni, että  "Madame Fast, dossieristanne puuttuu Lettre d'admission. Teille ei olisi pitänyt antaa avaimia ilman sitä!" Tämä sisäänkirjautumisasiakirja olisi pitänyt hakea asuntosäätiön byroosta, mutta tämä ei ollut mahdollista, koska saavuin Lyoniin vasta toimiston sulkeutumisen jälkeen ja oli sovittu, että saan huoneeni siitä huolimatta. Olisi kuulemma pitänyt hakea se dokumentti sitten seuraavana päivänä ja lisätä riippukansiooni. Eipä kukaan kertonut tai kenties en ymmärtänyt. Tiedusteltuaan työaikojani ja todettuaan, etten ehdi toimistoon sen auki ollessa (jätin tarkoituksella kertomatta että perjantaina on lyhyt päivä), madame ehdotti, että voisin kenties pyytää dokumenttia sähköpostitse, jos vain saan sen jossain tulostettua. Jostain syystä asuntolan vastaanotossa sitä ei voisi tulostaa. Ja kas ihmettä, muutaman päivän kuluttua pyyntööni vastattiin ja sain puuttuvan paperin sähköpostiini. Välitin tämän paikallisen koulun kv-toimistoon ja pyysin tulostamaan ja tänään kipaisin töiden jälkeen hakemaan tulostetun version. Eläköön byrokratia! Jäin vielä miettimään, että tunteekohan vastaanottohenkilökunta kaikki asukkaat nimeltä?

Ja lopuksi vielä vähän puusepän hommia. Viime viikon projekti tuli valmiiksi. Tykkään!

Uudistin Adrienin yöpöydät. Tein vanhoihin harmaaksi maalattuihin laatikkomallisiin pöytiin uudet  kannet ja laatikon etusarjat ja viilutin kyljet sekä etusarjojen reunat. Laatikko avautuu etusarjan alalaidasta vetämällä, pohjassa on sitä varten sormien mentävä aukko. Kollaasitoiminto laittaa pöljästi lopputuloksen ensimmäiseksi, mutta menköön nyt näin. Ensin kiinnitin kannet, sitten hioin sivut ja kannet tasaan ja sen jälkeen viilutin kyljen yhtenäiseksi.


Jean-Guillaumella on työn alla vanhan pöydän kunnostus. Aikojen saatossa haalistunut pöytälevy pitäisi saada saman väriseksi kuin siihen kuuluvat jatkopalat, jotka näkyvät taustalla. Minä sain osallistua hiomalla vanhaa lakkaa ja väriä pois sekä pohjalakkaamalla petsatun pöydän. Hämmästyttävän tasaista jälkeä tulee tällä fondurilla sekä telalla että pensselillä työskennellen.








keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Suomalaisia vieraita ja ranskalaisia minuutteja

Sain viime keskiviikkona vieraita Suomesta, vanhempani ja tyttäreni tulivat käymään vajaaksi viikoksi. Bloggaaminen jäi vähemmälle, kun oli muuta touhua iltaisin. Vieraat kävivät ahkerasti katselemassa Lyonin museoita ja muita nähtävyyksiä minun ollessani töissä. He ovatkin nyt huomattavasti perehtyneempiä kaupungin kulttuuritarjontaan kuin minä.

Yhdessä ihmettelimme eritoten ranskalaista elämänrytmiä ja aikakäsitystä varsinkin ruoka-aikoina ja liikennevälineissä. Saattaa olla, että ns. ranskalaisen minuutin käsite tulee elämään perheemme puheenparressa pitempäänkin. Vieraat saivat esimakua vaihtelevan mittaisista - useimmiten suomalaista aikamäärettä huomattavasti pidemmistä - minuuteista jo lentokenttäratikassa. Sen pitäisi kulkea 15 minuutin välein, mutta laiturilla olevassa taulussa luki sen tulevan 20 min päästä. Nämä minuutit eivät sitten hetkeen vähentyneetkään ja lopulta lähtö koitti, kun aikaa oli kulunut lähemmäs tunti. Samaa oli havaittavissa muutenkin raitiovaunujen ja metrojen kulussa. Kovin oli monesti piiiitkiä ne neljä minuuttia, joiden päästä näyttötaululla luvattiin kulkuneuvon tulevan. Tosin kävipä joskus toisinkin päin. Tutuksi on tullut sana 'perturbation', jolla näihin viivästyksiin ja liikennehäiriöhin viitataan.

Ruokailu ei täällä tosiaan ole pikainen tapahtuma, ei edes suomalaiskokoonpanolla, sillä tarjoilutahti on useimmissa paikoissa hyvin verkkainen. Jopa kansainvälisen ketjun hampurilaispaikassa annoksia odoteltiin tovi jos toinenkin ja äidiltäni meinasi usko loppua pizzaa noutaessa, kun tilatessa luvatun kymmenen minuutin sijaan aikaa kului 40 minuuttia. Äiti ehti jo käydä kahdesti kiusaamassa ranskalaisia kyselemällä, ovatko unohtaneet ne pizzat. Viime torstaina oli työlounaalla vakioravintolassakin niin hidasta, että jopa ranskalaisella petti kärsivällisyys ja poistuimme juomatta kahveja ja keitimme ne verstaalla. Viimeviikkoinen taisi olla mielessä vielä eilen, sillä emme menneet lounaalla ulos syömään. Haimme vain eväsleivät leipomosta, koska piti saada asiakastilaus valmiiksi työpäivän loppuun mennessä. Ravintolalounas olisi vaarantanut tuon toimituksen.

Jalkapallokisat ovat vallanneet kaupungin. Keskusaukio Bellecour on ollut katsomo- ja anniskelutelttarakennelmien alla koko tämän ajan kun olen täällä ollut. En siis tule näkemään sitä ollenkaan koko kuukauden aikana. Terrorismin uhka on koko ajan läsnä ja kaduilla on valtavasti aseistettuja poliisijoukkoja ja muita vartijoita. Viikonlopun aikana minunkin reppuni ja kassini tutkittiin maauimalaan ja ostoskeskukseen mennessä.

Lopuksi vielä muutamia kuvia viikonlopun retkiltä Piscine du Rhône-uimalaan, eläintarhaan ja Croix-Roussen kaupunginosaan, jossa ihailtiin seinämaalauksia.




perjantai 10. kesäkuuta 2016

Toisen työviikon aikaansaannoksia

Tällä viikolla projektina on ollut tammiviilutettu säilytyskaluste. Maanantaina valmistettiin kalusteen runko viilutetusta levystä ja sain perehdytyksen katkaisuluettelon tekoon ranskalaisittain sekä kokoamismerkintöjen piirtämiseen kappaleisiin. Täällä on tapana piirtää hyvinkin yksityiskohtaisesti kappaleisiin lyijykynällä liitosten paikat ja kasausjärjestys. Merkinnät hiotaan pois koekasauksen jälkeen ennen pintakäsittelyä.


Kaappi valmistettiin puskusaumaisin lamelloliitoksin, mutta koska sen halutaan näyttävän kokopuiselta, päädyt viilutettiin uudelleen sauman peittämiseksi ja etureunoihin liimattiin jiiriin leikatut reunalistat. Reunalistat kiinnitettiin kasattuun kaappiin kontaktiliimalla kuten päätyjen viilutkin.


Tiistaina sain tehtäväksi kaapin keskiosaan tulevan lokerikon. Lokerikko valmistettiin MDF:stä lamelloliitoksin. Tämä maalataan vielä keltaiseksi.


Keskiviikkona lähes koko päivä meni hiomiseen. Kaikki osat hiottiin ensin epäkeskohiomakoneella ja sen jälkeen vielä puupintaisten osien viimeistely käsin syyn suuntaisesti. Terävät kulmat hiotaan aina käsin hiekkapaperilla pyöreiksi, joten hinkkaamista riitti.

Torstaina oli lakkauspäivä. Lakkaus- ja maalaushommat tehdään myös pääsääntöisesti käsin. Pohjalle levitettiin suojaava pohjalakka 'fond dur' ja päälle kaksi kerrosta himmeää parkettilakkaa.

Perjantaina olikin jo lähes valmista. Vain lokerikosta puuttuu enää toinen maalikerros. Kaapin alle tehtiin massiivipuusta tukilistat ja jalat. Tukilistan päätkin piti pyöristää ja pyöristyksen kooksi annettiin R18, jonka Jean-Guillaume piirsi käsivaralta päätyihin ja antoi minulle viilan kouraan eli käsipelillä nekin. Hienot tuli.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Sunnuntaipäivä puistossa

Vihdoinkin säätila alkaa kaiken sateen ja harmauden jälkeen muistuttaa normaalia kesäsäätä ja aurinkokin oli näkyvissä. Täällä ei sateista huolimatta sentään ole tulvinut kuten pohjoisempana Ranskassa - onneksi, sillä Lyonin keskusta on kahden joen Rhônen ja Saônen välissä. Kesäinen sää veti minut ja lukuisat ranskalaiset viettämään päivää Parc de la Tete d'Or -puistoon. Puisto on erittäin suosittu piknik-paikka eikä syyttä, sillä se on erittäin kaunis.

Puistossa on laaja kasvitieteellinen puutarha sekä pieni eläintarha, joka on ihan ilmainen. Lisäksi keskellä on järvi, jolle voi mennä soutelemaan tai ajelemaan polkuveneellä. Venettä en vuokrannut tällä kertaa, mutta kävin osassa kasvihuoneita ja tietenkin katsomassa eläimiä. Siellä oli sellainenkin omituinen otus kuin binturong, jollaisesta en ollut koskaan kuullutkaan. Sen verran kaukana oli kyseinen kaveri, että kännykkäkameralla napattu kuva ei ole kovin onnistunut, mutta googlettamalla löytyy oikein söpöisiä kuvia. Kaikkeen sitä näköjään voi Ranskassa törmätä. Lihansyöjäkasvien kanssa sen sijaan pääsi kunnolliselle kuvausetäisyydelle, mutta ne oli varmuuden vuoksi suljettu lasin taakse.


Binturongin lisäksi sanavarastoon iskostui viimeistään tänään 'mouvement social', sosiaalinen liikehdintä, millä nimellä täällä kauniisti mielenilmausta kutsutaan. Metrot olivat pysähdyksissä pari tuntia aamulla ja alkuillasta vastalauseena työlain uudistukselle. Onneksi muu julkinen liikenne toimi, joten ei tarvinnut kävellä kotiin, trollikalla pääsi. Ja reissulta tarttui kolmaskin erittäin hyödyllinen termi, nimittäin 'barbe à papa', joka siis ääntyy barbapapa ja tarkoittaa hattaraa. Kirjaimellisesti käännettynähän tuo olisi 'isän parta' tai 'isälle parta'.

Turismia, osa 2

Lyonissa on lyhyen kokemukseni mukaan hyvin toimiva kaupunkipyöräverkosto ja pyöräkaistat lähes joka paikassa. Lauantaina hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin ulkoilmamuseo Musée Tony Garnieriin, joka on 1920- ja 30-luvuilla arkkitehti Tony Garnierin suunnitelmien mukaan rakennettu "ideaalikaupunginosa". Talojen seinillä on 25 maalausta, joissa kuvataan ihannekaupunkia. Osa näistä on Garnierin suunnitelmia ja osa tilattu muilta taiteilijoilta, mukana myös ulkomaisia ajatuksia ihanteellisesta kaupungista.


Illalla suuntasin taas Fourvièrelle ja roomalaisille teattereille, tällä kertaa maksulliseen näytökseen katsomaan Tania's paradise -nimistä yhden naisen sirkusesitystä pienen pienessä jurtassa. Aika vangitseva tunnelma, kun esiintyjä oli koko ajan vain noin metrin päässä itsestä.


Sirkuksen jälkeen laskeuduin takaisin alas vanhaan kaupunkiin ja yllätyksekseni ja ilokseni Saint-Jeanin aukiolla oli ilmainen jazz-konsertti. Mukavahan siinä oli istuskella kirkon rappusilla nautiskellen musiikista ja täytetystä ohukaisesta. Puitteet olivat kaiken kaikkiaan kohdallaan. 


Eka viikonloppu eli turismia, osa 1

Päätin aloittaa kaupunkiin tutustumisen huipulta, joten perjantaina hyppäsin töiden jälkeen metroon ja ajoin Vieux Lyoniin ja sieltä köysiradalla ylös Fourvièren kukkulalle, johon muinaiset roomalaiset perustivat Lugdunumin kaupungin vuonna 43 eaa. Kukkulan huipulla on koristeellinen Notre-Dame de Fourvièren kirkko, joka näkyy pitkälle kaupunkiin ja jonka terassilta on upeat näkymät alas kaupunkiin.

Etualalla vanha kaupunki, Vieux Lyon, jokien välissä keskellä keskusta,
Presqu'ile eli melkein saari, ja takana uudempi kaupunki

Kukkulalla on myös kaksi Rooman valtakunnan aikaista teatteria, jotka ovat vielä nykyäänkin käytössä konsertti- ja teatterinäyttämöinä etenkin näin kesä-heinäkuussa Nuits de Fourvière-festivaalin aikaan. Satuin parahiksi paikalle sirkus/tanssiesityksen harjoituksia seuraamaan.


Alas kukkulalta tulin jalkaisin ja kiertelin sen jälkeen vanhan kaupungin pääkadut. Erittäin viehättävän tuntuinen paikka.


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Ranskalaisia lounaita

Heti on tullut selväksi, että syöminen on täällä todellakin elämän suola. Aamulla verstaalle kannetaan kahvileiväksi croissantteja kulman takaa Boulangerie-Patisseriesta ja lounas on varsinainen spektaakkeli. Lieneekö tätä asiallista kertoa opinnäytteessä, mutta kyllä, torstainakin lounas päättyi snapsiin. Ilmeisesti se on jotain grappaa. Ei kuulemma mikään paikallinen erikoisuus. Joko uutuusarvoni on edelleen kova tai sitten se nyt vain on osa ranskalaisen puusepän lounasta. Meno lounasravintolassa on muutenkin melkoista. Torstaina oli sadepäivä ja tupa ääriään myöten täynnä ja meteli korvia huumaava. Lähes joka pöydässä viinikarahvi. Aika suuri osa asiakaskunnasta näyttää tosin olevan eläkeläisiä, joten mikäs heillä viinistä ja ruuasta nauttiessa. Torstaina oli myös selvästi jonkinsortin perinneruokapäivä ja päivän annos, Plat du jour, oli Tete de veau, vasikan pää. Ranskalaiset katsoivat mua riemukkain ilmein, että mahtaako Suomen tytölle kelvata. Tokihan minä lähes kaikkea syön, mutta varmistin kuitenkin, että aivot eivät kuulu annokseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut paikallinen possunsisälmysmakkara, Andouillette, joka mainitaan kaikissa turistioppaissa, ja jonka olen ajatellut välttää. Kuulemma erinomaista sekin. Ei vasikan päässä mitään vikaa ollut, paitsi järkyttävä läskin määrä. Muilta osin oikein herkullinen. Meteli sen kuin yltyi lounaan edetessä niin, että mua alkoi jo naurattaa, ja oli pakko todeta työkavereille, että Suomessa meno yltyy tähän pisteeseen vasta hyvän matkaa puolen yön jälkeen.

Ja sitten siihen varsinaiseen puusepän hommaan:
Torstaina porailin Tripode-pöydän jalkojen metallisiin kiinnityslevyihin ruuvien reiät ja kiinnitin jalat niihin. Pöytiä toimitetaan postipaketteina, joten jalat ovat irroitettavat. Tässä pöytä valmiina:


Lisäksi maalasin keskiviikkona aloittamani pikkupöydän toiseen kertaan ja lakkasin Adrienin valmistaman vetolaatikoston.

Perjantaina oli lyhyt työpäivä. Työaikani on ranskalaisittain 35h/vko ja sain valita, teenkö sen tasaisesti viidelle päivälle jaettuna vai ma-to 8 tuntia ja perjantaina klo 12 kotiin. Valitsin jälkimmäisen. Kuulemma monissa yrityksissä tehdään näin. Ehdin opetella reunalistoituskoneen käytön ja valmistaa ja lakata kaksi yöpöydän kantta tammiviilutetusta levystä.

Kuvassa reunalistoituskone ja listoitettava yöpöydän kansi. Alakuvassa leikkuri, jolla listan pää katkaistiin, koska kone ei katkaissut listan alkupäätä.